maanantai 29. helmikuuta 2016

Englanninkielinen spefifandom on myrkyllistä

Sain vähän aikaa sitten arvioitavakseni antologian erästä spefilehteä varten. Se oli kokoelma naisten kirjoittamia kauhunovelleja ja kirjailijat olivat ympäri maailmaa, joukossa suomalainenkin. Viime aikoina suomalaiset ovat alkaneet julkaista tarinoitaan globaalisti, minkä pitäisi olla pelkästään positiivinen asia.

Mutta ei välttämättä ole, koska kansainvälinen verkostuminen saa heidät ystävystymään englanninkielisen fandomin kanssa ja englanninkielinen fandom on myrkkyä.

Olen aika pakkomielteinen kun saan jonkin asian päähäni. Tuossa novellikokoelmassa minua vaivasi todella hankalasti kirjoitettava taiteilijanimi, olin törmännyt siihen jossakin aikaisemmin. Googlasin nopeasti ja törmäsin todella erikoiseen skandaaliin englanninkielisessä fandomissa. Palkittu ja arvostettu aloitteleva kirjailija oli paljastunut todella vihamieliseksi nettihäiriköksi, joka usealla eri nimimerkillä oli häiriköinyt ja uhkaillut muita kirjoittajia vuosikausia. Ei, en nyt tarkoita sellaista, mitä Suomessa pidetään häiriköimisenä, vaan tällaista:


Nähtävästi lukemani antologia julkaistiin tai koottiin ennen kuin kirjailijan identiteetti paljastui. Mutta sitä ennen hän oli saanut paljon pahaa aikaan. Hänen tapansa arvostella muita kirjoittajia oli hyökätä voimakkaasti näiden persoonaa vastaan ja värikästä, väkivaltaista kieltä käyttäen solvata näitä rasisteiksi, seksisteiksi, kolonialisteiksi etc. Aluksi hänellä oli paljon tukijoita ja ihailijoita, koska englanninkielinen fandom on myrkyllistä. 
Hänestä kirjoitettu expose ja sen alla olevat kommentit ovat nekin osa ongelmaa, vaikka hänen toimensa paljastanutta kirjailijaa kiiteltiinkin. Fandom ei vain kerta kaikkiaan tajunnut, että oli itse luonut ilmapiirin, jossa yksittäinen psykopaatti voisi riehua mielin määrin. Koska fandomin sisällä oli vuosikausi käyty kirjailijoiden kimppuun rasisti-ja seksistisyytösten kanssa, tuota kulttuuria oli äärimmäisen helppo käyttää hyväksi. Requires Hate on nähtävästi oikeassa elämässä thaimaalainen miljardöörisuvun jäsen ja koska hän sanoi olevansa aasialainen, nainen ja kuuluvansa sukupuolivähemmistöön hän saattoi sanoa mitä tahansa. 

Hänen motiivinsa oli nähtävästi kiusata kilpailijoita - muita aloittelevia kirjailijoita. Pari hän onnistui pelottamaan pois skenestä kokonaan haukkumalla rasistiksi ja tappouhkauksilla. Monesta tuntui, että mitä tahansa he kirjoittivat, se oli yhtäkkiä pahinta rasistista vihapuhetta. Jotkut pelkäsivät hänen hyökkäävän fyysisesti jossakin kirjallisuustapahtumassa, koska he eivät tienneet hänen todellista henkilöllisyyttään. Hän haukkui korkean profiilin kirjailijoita saadakseen ihailijoita ja seuraajia, mutta hänen todellinen kohteensa olivat kilpailijat. Varsinkin muut aasialaiset, mustat ja sukupuolisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Niin kauan, kuin vaikutti siltä, että hän haukkui vain valkoisia ja eritoten miehiä, hänen tyyliään kutsuttiin "vihaperformanssiksi" yms "viihdyttäväksi" etc, jostain syystä moni oikein ajatteleva ™ ihminen kuvittelee, että sorretun vähemmistön ™ jäseneltä ei tule koskaan vaatia normaaleja käytöstapoja koska heidän ah niin autenttinen vihansa on jollakin tavalla vapauttavaa. Jos joku uusnatsi ryhtyy spefikirjoittajaksi ja alkaa uhkailla mustia väkivallalla, hän ei pitkään sisäpiirissä pyöri, mutta jos joku sorretun vähemmistön ™ (tässä tapauksessa kultalusikka suussa syntynyt) jäsen uhkailee valkoisia, se on ihan ok. Kaiken tämän jälkeenkin englanninkielinen fandom kieltäytyy käsittelemästä tätä puolta asiasta, koska etuoikeutetut valkoiset ja sortavat rakenteet. Suosittu teoria oli, että Requires Hate ei olisikaan oikeasti aasialainen, vaan valkoinen rasisti. Tämä estää kirjailijoita keskustelemasta tasa-arvoisesti (koska joidenkin ääniä pideään tärkeämpänä kuin toisia ja muita pyritään vähättelemään) ja tämä tekee kulttuurista täysin myrkyllisen ja valmiin seuraavaa kiusaajaa varten.

Suomi tulee trendeihin aina mukaan jälkijunassa, yleensä siinä vaiheessa kun trendin aloittanut kulttuuri on valmis repimään itse itsensä kappaleiksi. Jos pari vuotta sitten Suomessa saattoi kirjoittaa mitä tahansa, niin nyt suomalaiset kirjailijat aloittavat kirjallisuuskeskustelut rituaalinomaisesti "etuoikeutettuna valkoisena cis bla bla bla". Tuo on tahattoman koomista suomalaisen suusta, mutta myöskin oikeasti pelottavaa, koska se osoittaa sen, että tuo myrkky on valunut periferiaan saakka. Suomalaiset ovat aina alttiita matkimaan ja ihailemaan muita ja kielitaitoisina suomalaiset fanit ja kirjailija seuraavat, kannustavat ja kommentoivat englanninkielisen fandomin sisällä. He myös verkostoituvat ja saavat omia tarinoitaan englanninkielisiin julkaisuihin. Huomaamattaan he omaksuvat englanninkielisen fandomin myrkyllisen retoriikan ja ajattelutavan. Jos 90-luvulla rasismi tarkoitti rotuvihaa ja rasismin vastustaminen sitä, että ei vihannut muita rotuja, on rasismia nykyään ihan mikä tahansa (silloin kun se ajaa muiden valtapelejä ja uraa) ja rasismin vastustaminen surkuhupaisaa nöyristelyä, itseruoskintaa ja alistumista muiden kiusaamiseen. Kirjallisuuspiireissä tällainen Maon kulttuurivallankumouksesta tuttu itsekritiikki ja puhdistukset ovat erityisen huono asia, koska ne vaikuttavat kirjailijoiden itseilmaisuun ja tätä kautta kirjallisuuden laatuun. 

Olen itse näistä syistä vältellyt asuinmaani spefipiirejä parhaani mukaan, vaikka silloin tällöin haaveilenkin englanninkielisen tarinan julkaisemisesta. Englanti on kuitenkin kotikieleni. Mutta nyt alan pitää Suomen tilannetta yhtä pahana. 2017 Helsingin Worldcon kutsuu nämä ihmiset Suomeen ja kasvattaa heidän vaikutusvaltaansa suomalaisessa fandomissa. Pari fiiniä englanninkielistä paneelia fandomin diversiteetistä tms ja naiivit suomalaiset ovat kypsää kauraa. Minäkin olen siellä, bullshit-bingo kädessä.

Joskus 2009 olisin ollut innoissani kansainvälisestä spefitapahtumasta. Ulkomaalaisia kirjailijoita! Faneja ympäri maailmaa! Mutta nyt ajattelen vain, että englanninkielinen myrkky tulee Suomeen ja pilaa Suomen pienet piirit. Enkä oikein tiedä miten tuota vastaan taistella. Kaikki ilo ja eskapismi tuntuu aivan valuvan ulos spefifandomista.

Mutta yhden asian suhteen voimme olla rauhassa. Vastaavaa skandaalia ei voi oikein tapahtua Suomessa, koska me tunnemme toisemme ihan tosielämässä. Kaikkialla maailmassa puhuttu englanninkieli altistaa britti- ja jenkkipiirit tuollaisille hyökkäyksille (brittikirjailijat kuvittelivat ahdistelijansa olevan Britanniassa ja vainoavan heitä netin ulkopuolellakin) 

Mutta jos verkostoidut ulkomailla, tämä voi odottaa sinuakin:



Jätin muuten Requires Hate-persoonan tarinan kokonaan arvostelematta. Se oli sekavaa taideproosaa enkä jaksanut loppuun saakka. Lisäksi arvostelematta jättäminen tuntui sopivalta kohtelulta henkilölle joka tuli kuuluisaksi kiusaavista ja henkilöön käyvistä arvioinneista. Hiljaisuus toimii.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti